Matkatessaan erään kerran Jerusalemiin pysähtyi apostoli Paavali antaakseen ohjeita Efeson seurakunnan vanhimmille.
Raamattu kertoo: ”Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.” Ja näitä vanhimpia Paavali kehoitti: ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.”
Edellä olevat jakeet osoittavat, kuinka Paavali ohjeisti nimenomaan paikallisen seurakunnan - tässä kohden Efeson - vanhimpia kehoittaen heitä huolehtimaan paikallisen seurakunnan hyvinvoinnista. Olisikin epäloogista ajatella, että heidän olisi tullut huolehtia kaikista uskovista kaikkialla.
Samalla, kun on olemassa Kristuksen maailmanlaajuinen ruumis, on olemassa paikallisia seurakuntia, joiden kautta - niiden toimintaan sitoutuneiden uskovien välityksellä - Jumalan valtakunta tulee lähelle niitä, jotka asuvat jollakin tietyllä paikkakunnalla.
Paikallisessa seurakunnassa jokainen voi kasvaa omassa tahdissaan Jumalan antamaa kasvua. Kohta Johanneksen toisessa kirjeessä, jonka mukaisesti ”ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa” ei tarkoita yksilöuskovaa, vaan nimenomaan paikallista seurakuntaa, jossa Jumalan antamat lahjat ja armoitukset operoivat toinen toistemme hyväksi. Paikallinen seurakunta, jolle Johannes kirjoitti, omisti niin paljon taivaallista voitelua, ettei se ollut ”kenenkään opetuksen tarpeessa”.
Paikallinen seurakunta on Jumalan ratkaisu paikallisten ihmisten tarpeisiin.
_whbg2.png)
