Matkatessaan erään kerran Jerusalemiin pysähtyi apostoli Paavali antaakseen ohjeita Efeson seurakunnan vanhimmille.
Paavali sanoi heille: ”Te tiedätte…kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä…” Hieman myöhemmin samassa yhteydessä hän totesi: ”Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.” Hän siis osoitti Jumalan tahdon mukaan elämisen olevan ihmisille hyödyllistä.
Vastoinkäymisistä huolimatta Paavali ei vetäytynyt pois kutsumuksestaan ja tehtävästään efesolaisten keskuudessa. Englanninkielisen käännöksen mukaan hän ei kutistunut pelon vaikutuksesta, vaan suurella varmuudella todisti ”sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen”.
Pelko kutistaa ja saa meidät vetäytymään. Siksi mekään emme saa antaa pelolle sijaa, vaan meidän tulee ojentaa elämämme heprealaiskirjeen ilmoituksen mukaisesti: ”Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.”