Matkatessaan erään kerran Jerusalemiin pysähtyi apostoli Paavali antaakseen ohjeita Efeson seurakunnan vanhimmille. Heille puhuessaan hän raotti tulevaisuuden verhoa todeten: ”Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.”
Tämä tietoisuus ei kuitenkaan estänyt Paavalin määrätietoista kulkua kohden Jerusalemia. Sen sijaan, että hän olisi arkaillen muuttanut suunnitelmiaan, hän totesi: ”En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.”
Elän siinä ymmärryksessä, että tätä samaa Jumala odottaa meiltä kaikilta. Siis sitä, että meidän itse kunkin kohdalla toteutuu se kutsumus ja tarkoitus, jonka Jumala on meitä varten suunnitellut. Siis sitä, että olosuhteista riippumatta tai meidän itsemme hyvinvoinnista liikaa välittämättä voimme todeta Paavalin tavoin: ”Kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut”.