Matkatessaan erään kerran Jerusalemiin pysähtyi apostoli Paavali antaakseen ohjeita Efeson seurakunnan vanhimmille.
Paavali osoitti kuulijoilleen, ettei hän halunnut elää toisten kustannuksella, päinvastoin hän sanoi, että ”minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet”. Näkemällä vaivaa ja tekemällä työtä omilla käsillään hän näytti esimerkkiä meille kaikille todeten: ”Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista…”
Ketä ikinä nuo ”heikot” sitten ovatkaan, osoitti Paavali, että meidän tulisi omaksua asenne, jonka mukaisesti emme huolehdi ainoastaan omista tarpeista, vaan myös lähimmäisen tarpeista. Aivan kuten Paavali, joka teki työtä niin kovasti, että hän ja hänen seuralaisensa - kuten edellä luimme - saivat sen, mitä tarvitsivat.
Huolehtiminen ei tarkoita tässä kohden murehtimista, vaan sitä että pidämme ”pyhien tarpeet” ominamme, kuten Paavali kirjoittaa toisaalla Raamatussa. Tällaiseen toimintamalliin liittyy salaisuus, josta Paavali muistutti Efeson seurakunnan vanhimpia - ja yhtä lailla meitä - puheensa päätteeksi. Herran Jeesuksen sanoja lainaten hän sanoi: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.
”Autuaampi” tarkoittaa tässä kohden sitä, että antaminen on siunatumpaa ja että se tuottaa enemmän iloa kuin vastaanottaminen. Jokainen tietää, kuinka paljon iloa tuottaa lahjan antaminen, mutta miksi se on siunatumpaa? Ainakin sen tähden, että vastaanottaessaan saa käteensä hedelmän, joka on jo sadon tuote, mutta antaessaan kylvää siemenen, joka vapauttaa suuremman siunauksen tulevan sadon muodossa.
”Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa”.
_whbg2.png)
