Se helluntaipäivä, josta kerrotaan Apostolien tekojen toisessa luvussa, ilmentää erinomaisella tavalla ihmiselämän erästä perusjuonnetta. Nimenomaista päivää oli odotettu jo pitkään, mutta sitten, kun päivä lopulta koitti, asiat tapahtuivat "yhtäkkiä". Suorastaan suloisella tavalla kerrotaan, kuinka he olivat "kaikki yhdessä koolla". Erään englanninkielisen raamatunkäännöksen mukaisesti nimenomaan kaikki uskovaiset olivat kokoontuneet yhteen. Mikä riemullinen muistutus siitä, että lähestymme päivää, jolloin me kaikki kokoonnumme yhteen Jumalan valtaistuimen eteen, mutta myös osoitus siitä, millaisia asioita voimme kokea silloin, kun meillä on toimiva keskinäinen yhteys.
Se, mitä opetuslapset kokivat helluntaipäivänä, oli yliluonnollista. Ja kun koemme jotakin yliluonnollista, on sitä toisinaan vaikea pukea sanoiksi. Tästä osoituksena kirjoittajan sanavalinnat "niinkuin" väkevä tuulispää ja "ikäänkuin" tulisia kieliä. Kuinka tärkeää onkaan, ettemme yritä asetella Jumalaa ja Hänen toimiaan johonkin muottiin, jota kuvittelemme hallitsevamme.
Kun tuona helluntaipäivänä opetuslapset tulivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä, todetaan Hänen vaikutuksensa täyttäneen "koko huoneen". Myöhemmin kerrotaan, kuinka eräät opetuslapset olivat "Pyhää Henkeä täynnä". Olkoon näin myös meidän kohdallamme. Siis niin, että Pyhä Henki täyttää meidän koko elämämme ihmeellisellä läsnäolollaan.
_whbg2.png)
