Jumala ei katso henkilöön, joten on loogista, että helluntaipäivänä "he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi". Kukaan ei jäänyt osattomaksi tästä ihmeellisestä siunauksesta ja Pietari mainitsikin samaisena päivänä puheessaan, kuinka "teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu". On myös huomionarvoista, kuinka tämä Jumalan teko tuli täydelliseksi, kun Pyhällä Hengellä täytetyt opetuslapset "alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi". Pyhä Henki antoi puhuttavaa, mutta opetuslapset puhuivat.
Pyhällä Hengellä täyttymisen yhteydessä sekä kuullaan että nähdään. Nimenomainen kokemus näyttäisikin Raamatun valossa olevan aina sellainen kokemus, että sitä on vaikea salata ympärillä olevilta. Helluntaipäivän tapahtumia kuvattaessa kerrotaan, että "kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa…". Ja toisaalta kokemus oli nähtävissä, sillä "toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: "He ovat täynnä makeata viiniä"."
Apostoli Pietari, joka vielä äsken oli istunut yhdessä muiden opetuslasten kanssa, nousi nyt Pyhän Hengen vaikutuksesta seisomaan, "korotti äänensä ja puhui" paikalle tulleille ihmisille: "…eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä."
Opetuslasten keskuudessa ilmeni tuona päivänä ihmeellisellä tavalla Jumalan valtakunta, joka apostoli Paavalin opetuksen mukaan on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Tätä kaikkea koettiin epäilemättä Jerusalemin kaduilla - jo kello yhdeksältä aamulla! Ilo tuli aamulla, enkä saata olla vertaamatta tätä siihen, mitä kuningas Daavid kirjoitti aikanaan: "Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo."
_whbg2.png)
