Upotuskaste on erinomainen kuva siitä, mitä uskoon tulleelle ihmiselle on tapahtunut; vanha elämä on haudattu ja uusi on sijaan tullut.
Mutta kaste ei ole ainostaan kuva. Se on myös osallisuus Jeesuksen kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen. Saamme ymmärrystä tästä osallisuudesta, kun muistelemme ehtoollista, josta kirjoitetaan: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?”
Kasteella käyminen on uskon askel ja se ilmentää kuuliaisuutta Raamatun opetukselle: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Vesikaste ei kuitenkaan tarkoita syntien anteeksi saamista, vaan pelastumista ”siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee”.
Apostolien teoissa osoitetaan, kuinka kastaminen tapahtuu Jeesuksen Kristuksen nimeen. Tämä tarkoittaa sitä, että kastettava tunnustautuu osalliseksi kaikkeen siihen, mitä Jeesuksen nimi edustaa ja kaikkeen siihen, mitä uskovainen Jeesuksessa omistaa.
On myös huomionarvoista, kuinka Johanneksen (Kastaja) kasteella kastetut opetuslapset kastettiin Efesossa uudelleen ”Herran Jeesuksen nimeen”. Nämä opetuslapset olivat aiemmin kastetut siihen, mitä Johannes Kastaja edusti, mutta nyt heidät kastettiin siihen, mitä Jeesus edustaa. Ei siis ollut lainkaan ongelmallista, että heidät kastettiin uudestaan. Päinvastoin.
Varmaan jokainen uskovien upotuskasteella käynyt on kokenut suurta iloa kastevedestä noustuaan. ”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme”, ottakoon jokainen tämän askeleen saadakseen kokea taivaallista iloa, joka kuuliaisuudesta kumpuaa.
Raamatunpaikat:
_whbg2.png)
