Ehtoollisella viini on osallisuus Kristuksen vereen, leipä osallisuus Hänen ruumiiseen. Myös vesikaste on osallisuus Jeesukseen – osallisuus Hänen kuolemaan, hautaamiseen sekä ylösnousemukseen. Tiedämme, että ihminen ensin kuolee ja vasta sitten tulee haudatuksi – ja tietenkin kokonaan, eikä vain osittain. Tämän periaatteen mukaisesti ihminen kuolee ensin itselleen – tulee uskoon – ja astuu vasta tämän jälkeen kasteen hautaan niin, että tuo veteen hautaaminen on täydellinen, eikä vain osittainen.
Jumalan ei tarvitse nähdä ihmisen tekoja tietääkseen millainen hänen sydämensä on. Jumala näkee suoraan ihmisen sydämeen. Jumala tietää, mitä ihminen sydämessään ajattelee ja kuinka syvästi tämä on sitoutunut seuraamaan Jeesusta. Ihminen puolestaan näkee vain toisen ihmisen ulkoiset toiminnot, joiden perusteella kykenemme tietämään vain vajavaisesti, mutta kuitenkin jotakin toinen toistemme sydämen tilasta. Tarvitsemme siis konkretiaa sydämen uskon ympärille ymmärtääksemme, onko ihminen sitoutunut seuraamaan Jeesusta.
Edellä mainitun ohella kasteella käyminen on merkki aidosta halusta sitoutua – ja erottautua – sekä Jeesuksen seuraajaksi ja tämän myötä osaksi paikallista seurakuntaa. Ja niinpä ensimmäiset Jeesuksen opetuslapset kastettiin heti uskoontulon jälkeen merkkinä siitä, että he olivat päättäneet seurata Jeesusta, maksoi mitä maksoi. Kun tutustumme Apostolien tekoihin, järjestys toistuu selkeänä tapahtumasta ja tilanteesta toiseen: Ihmiset kuulivat Jumalan sanan, ottivat sen vastaan ja kävivät kasteella. Seuraavassa muutama tapaus luettelonomaisesti:
1. Ne, jotka helluntaipäivänä ottivat Pietarin sanat ”vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua”.
2. Evankelista Filippus julisti etiopialaiselle hoviherralle ”evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" Ja niin Filippus kastoi hänet.
3. Apostoli Pietari julisti evankeliumia Jeesuksesta Korneliuksen kotona. Kuulijat ottivat sanan vastaan, sillä ”kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat”. Ja kun heidän havaittiin tulleen uskoon, käski Pietari ”kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen”.
4. Apostoli Paavali julisti evankeliumia Filippin kaupungissa ”ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui”. Ja niinpä hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin.
5. Ihmeellisten tapahtumien jälkeen Filippin vankilassa olleet Paavali ja Siilas osoittivat vankilan vartijalle tien pelastukseen: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi. Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.” Ja pian hänet ja hänen omaisensa kastettiin.
6. Kun apostoli Paavali tapasi Efesossa muutamia opetuslapsia, jotka olivat kastetut Johanneksen kasteella, kastettiin heidät uudestaan, tällä kertaa ”Herran Jeesuksen nimeen”.
Raamattu ei avaa yksityiskohtaisesti, mitä nämä ihmiset tekivät käytyään kasteella, mutta Raamatun muun ilmoituksen valossa olen täysin vakuuttunut siitä, että yleisesti ottaen kaikki etsivät paikallista seurakuntaa, johon liittyä. Raamatussa kerrotaan niin paljon yksittäisen seurakunnan tavasta toimia ja vaikuttaa, että olisi omituista, ellei näille ohjeille olisi ollut – ja etteikö olisi – konkreettista käyttöä.
Apostoli Paavali opasti Timoteusta seurakunnan palvelutehtävistä ja kirjoitti tässä yhteydessä näin: ”Vaikka toivon pian pääseväni sinun tykösi, kirjoitan sinulle tämän, että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta(messiaaninen yhteisö), totuuden pylväs ja perustus.”
– Apt 2, 8, 10, 16, 19; Room 6; 1 Kor 10; 1 Tim 3 –
_whbg2.png)
