Johannes kirjoittaa kirjeessään: ”Mutta te — teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa…” Tämä on yksi väärinymmärretyistä raamatunkohdista ja samalla jae, jota käytetään rakentamaan ajattelua, joka väheksyy paikallisen seurakunnan merkitystä.
Edellä mainitun jakeen tarkastelu osoittaa, että kyseisessä kohdassa käytetään monikkomuotoa ”te ette ole”, eikä suinkaan yksikkömuotoa ”sinä et ole”. Siispä Johannes tarkoittaa sitä, kuinka paikallinen seurakunta ei ole ”kenenkään opetuksen tarpeessa”. Ja ehkä hän viittaa nimenomaan niiden opetukseen, joista hän aiemmin samassa yhteydessä kirjoittaa: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme…”
Tämä ”te ette ole” on yhtä sen Raamatun ilmoituksen kanssa, mikä rohkaisee meitä yhteyteen oppiaksemme toinen toisiltamme. Raamattu vertaa sekä universaalia Kristuksen seurakuntaa että paikallista uskovien yhteyttä ruumiiseen, jossa ”silmä ei saata sanoa kädelle: En tarvitse sinua”. Seuraavassa luettelonomaisesti niitä raamatunkohtia, jotka osoittavat sen, kuinka meidän tulisi saada opetusta myös toinen toisiltamme, eikä ainoastaan Pyhältä Hengeltä:
1. ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen…” Tässä tutussa raamatunjakeessa mainitaan erikseen opettajat, joille annetun erityisen armoituksen tähden voimme oppia paljon Jumalan sanasta.
2. ”Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne…” Miksi seurakunnan kaitsijan tulisi olla taitava opettamaan, ellei opetukselle olisi lainkaan tarvetta?
3. ”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.” Tämä raamatunkohta osoittaa, että opettaminen on vaativa tehtävä, sillä se määritellään työksi. Toisten opettaminen on niin arvokasta, että Raamattu kehottaa antamaan seurakunnassa toimiville opettajille tuplasti kunnioitusta.
4. ”Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa.” Pyhän Hengen inspiroimana kirjoittanut apostoli Paavali kehotti reagoimaan saatuun opetukseen, eikä suhtautumaan siihen välinpitämättömästi.
Ensimmäinen seurakunta eli edellä mainitun mallin mukaisesti heti alusta alkaen. Ne, jotka helluntaipäivänä ottivat Pietarin julistaman sanan vastaan, ”ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa…” Tietenkin Pyhä Henki ohjasi heitä – kuten meitäkin – mutta ei niin, etteivätkö he olisi ottaneet opetusta vastaan seurakunnan johtajilta, joiden roolia käsittelemme seuraavassa osiossa.
– 1 Kor 12; Gal 6; Ef 4; 1 Tim 3, 5; 1 Joh 2 –
_whbg2.png)
