Raamatun hyvin selkeän ilmoituksen mukaisesti Jumala on asettanut Kristus-ruumiiseen johtajia ja aivan yhtä selvää on, etteivät johtajat voi johtaa koko maailmanlaajuista uskovien joukkoa, vaan sitä osaa laumasta, ”jotka ovat teidän osallenne tulleet”. Raamattu antaa myös selkeät ohjeet siitä, millaisia näiden johtajien tulisi olla ja siitä, kuinka heidän tulisi ”teille uskottua Jumalan laumaa” paimentaa. Kun apostoli Paavali kirjoittaa Timoteukselle pyrkimisestä ”seurakunnan kaitsijan virkaan”, ymmärrän tämän tarkoittavan sitä, ettei kyseinen henkilö niinkään tyrkytä itseänsä johtavaan asemaan, vaan sen sijaan pyrkii ojentamaan elämänsä niin, että hänet voitaisiin joskus valita nimenomaiseen ”jaloon toimeen”.
Apostoli Pietari ohjeistaa kaikkia pukeutumaan ”keskinäiseen nöyryyteen”, mutta Raamattu piirtää myös selkeän kuvan siitä, kuinka paikallisessa seurakunnassa tulisi olla ”kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset”. Ja tähän on olemassa perusteltu syy: ”…sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla, eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä”. Oikeanlainen asemointi paikallisessa seurakunnassa saa siis aikaan sekä iloa että hyötyä. Johtajia opastetaan, ettei heidän tule herroina hallita niitä, jotka ovat heidän osallensa tulleet, vaan olla laumalle esikuvia. Ja juuri tämänkaltaisesta johtajuudesta jätti Jeesus erinomaisen esimerkin pestessään opetuslastensa jalat ja todetessaan: ”Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.”
Seurakunnan johtajien tehtävänä on huolehtia seurakuntalaisten hengellisistä ja fyysisistä tarpeista. Ensinnäkin, kuten olemme aiemmissa osioissa todenneet, seurakunnan johtajien keskuudessa tulee olla niitä, jotka ovat taitavia opettamaan. Toisekseen huomaamme, kuinka ensimmäisten Jeesuksen opetuslasten joukossa olleet johtajat pitivät huolen siitä, että seurakuntalaisten aineelliset tarpeet täytettiin. Kun syntyi nurinaa siitä, että leskiä kohdeltiin eriarvoisesti, puuttuivat johtajat tilanteeseen ja pyysivät valitsemaan seitsemän miestä, jotka pitäisivät jatkossa huolen siitä, että kaikki saisivat osansa huolenpidosta.
On huomionarvoista, että nimenomaisessa raamatunkohdassa kirjoitetaan: ”Niinä päivinä, kun opetuslasten luku lisääntyi…” Tässä on jälleen viittaus siihen, että opetuslasten määrästä pidettiin lukua. Ajattelu saa vahvistusta kohdasta, jossa apostoli Paavali kirjoittaa Timoteukselle todeten: ”Luetteloon otettakoon ainoastaan semmoinen leski, joka ei ole…” Pidettiin siis tarkkaa luetteloa siitä, ketkä leskistä kuuluisivat siihen joukkoon, joista seurakunnan tulisi pitää huolta.
Kun yksittäinen uskovainen liittyy paikalliseen seurakuntaan, liittyy hän osaksi yhteisöä, jossa hänestä pidetään monin tavoin huolta. Luonnollisesti seurakunnan kautta välittyvä Jumalan rakkaus kohdentuu kaikkiin ihmisiin seurakunnan vaikutusalueella, mutta yhtä luonnollista on se, että seurakuntaan sitoutunut henkilö tulee siitä helpommin osalliseksi.
_whbg2.png)
