Sitäpä ei välttämättä tule niin usein arjessa ajatelleeksi, mutta eräänä päivänä jokaisen sydän lyö viimeisen kerran. Lyöntikertoja on saattanut olla enemmän kuin naapurilla, mutta loppujen lopuksi olemme kuitenkin samalla viivalla; jokaisen sydän lyö viimeisen lyöntinsä. Tässä ajassa kohtaamme ihmisiä ja vietämme määrätyn ajan heidän kanssaan palaten heidän yhteyteensä kenties myöhemmin. Lapset muuttavat pois kotoa, mutta tiedämme heidän tulevan käymään jonakin heille sopivana hetkenä. Ystävät matkustavat kauas pois, mutta tapaamme heidät vuosienkin jälkeen ja muistelemme menneitä. Mutta kun sydän lyö viimeisen kerran, on ero tässä ajassa lopullinen.
Raamattu kertoo apostoli Paavalin ystävistä, "jotka ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä, ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa. Ja he saattoivat hänet laivaan".
Kirjoitan nyt tänä keväänä viimeisen kerran, mutta uskon palaavani artikkeleiden pariin tuonnempana. Toivotan lukijoilleni siunausrikasta kesää ja toivorikasta tulevaisuutta. Sykkiköön jokaisen sydän Jumalan sinne vuodattamaa rakkautta. Myös silloin, kun se lyö viimeisen kerran.
_whbg2.png)
